Kosketuksia

-


Sumuisen aamun kosketuksia
pinininä pisaroina iholla
etääntyvinä askelina polulla

tuulen nostaessa pyörteitä
sarastavan päivän tunteita
aistien valtakunnasta

              tunteiden kuiskauksena

.

Hetki elämästä

 .

Harakan tanssiessa ripaskaa nurmikolla
jättää katolla huurre hyvästit aamulle
muodostaen vesipisarota räystään reunalle
auringossa sädehtiviä kyyneliä
onnen timantteja alkavalle päivälle

on maanantai ja aamu lokakuun
päivämääräksi kirjoitetaan yhdeksäntoista
katselen tuota kauneutta parvekkeelta
räystäältä putoavia vesi pisaroita
tyynenä virtaavan joen pintaa

syksyisten värien loistetta
putoavien lehtien kosketuksia
uuden elämän orastavaa alkua
maatuvan maan tuoksua
jotain mystistä taikaa

pakko on tuohon hetkeen tarttua
muutama sana siitä kirjoittaa
kertoa mitä sisimmässään tuntee
tallentaa tuo pieni hetki elämästä
kirjoittaa sanat tästä päivästä

-

Kosketus siipien

.


Mä kun silmät aukaisen
nään rannatoman meren
äärettömän taivaan sinisen
tuntemattoman kaukaisen

koskettaa siivet hetken
meren pinnan rikkoen
nousee yksinäinen joutsen
siivet valkoiset aukaisten

ylös korkeuksiin kohoten
kerran ylitse kaartaen
kaukaisuuteen kadoten
hyvästit näin jättäen

kera kääntyvien tuulien
ruskan  sädehtivien värien 
maahan syksyiseen
hiljaa putoavien lehtien 


.

Tiimalasi

.

 .

Niin kuin soliseva puro
virtaa uomassaan
virtaa aika tiimalasissa
kohti tuntemattomuutta

aamun kasteen kimalluksessa

vaeltavien pilvien myötä
päivän tuulien kosketukseen

illan hämäryyteen
tähtitaivaan yön sykkeeseen

keväästä kesään
kesästä syksyyn
syksystä talveen

niin kaikella on aikansa

käsi sinun kädessäsi
hymy sinun huulillasi
kyynel sinun silmissäsi

tunteet ilon ja surun

pienistä pisaroista
solisevaksi puroksi
vuolaaksi joeksi
aavaksi mereksi

hetkessä tässä ja nyt

syntyy muistot huomisen
tunteet pienen ihmisen
tiimalasin hiekan jyväsen  

.

.

Tähtipölyä

 .

Lyö noitarummut 
sydämen tahtiin
sade pisaroita 
ylös tähtiin

kuin feeniks 
olen tulessa
kaukaisena pisteenä 
unessa

tähdenlentoja nään
tähtipölyjä elämän
tomuja tunteiden
taivaalta laskeutuen

kuin feeniks 
olen tulessa
kaukaisena 
pisteenä unessa

lyö noitarummut
sydämen tahtiin
sade pisaroita
ylös tähtiin

värejä elämän
sykkivien tähtien
sydämessä kulkien
läpi koko elämän

kuin feeniks
olen tulessa
pienenä pisteenä
pisarana unessa

. 

Käännän katseeni

.



Tyhjässä huoneessa
pidentyvät varjot
kasvot pelikuvana
pimeydessä

minä käännän
katseeni yölle

aamulle

hiljaisudellakin
on äänensä

hymyilen

kuuletko sen
sydämeni äänet

orastavalle päivälle
kevään vihreydelle
yhtyvien aurojen
saapuvien kurkien

.

Loiste tähtien

 .
.

Silloin kun on synkkää ja pimeää
olet mulle majakkana yössä
näen sinut tähtenä kimmeltävänä
siinä seitsemän tähden vieressä
tunteena sykkeenä sydämessä

on yksinäisyys ja hiljaisuus
yllä musta taivas ja avaruus
kylmyys alla jalkojen hohtaa
vaan tähteni lämpöä loistaa
sydämeen uskoa antaa

Vaikka olisin matkalla helvettiin
pidät mua tiukasti kädestä kiin
annat hymyn kosketuksen
pienen sykkeen tähtösen
rakkaustuulen kuiskauksen

polttaa maa roudan alla
kukkii kuurankukka ikkunalla
vaeltaa yksinäinen sielu täällä
sinä tähtenä oppaana ylhäällä
kun on synkkää ja pimeää

En tarjoa mä maata en mammonaa
en ikkunan hentoa kuurankukkaa
vain pienen sydämen joka kaipaa
sen mä tahdon sinulle ojentaa
tähdelle joka taivaalla loistaa

tuulen lailla aika yössä kulkee
sen vain sydämessään tuntee
niin pieni on hetki ihmisen
vaan säilyy kaipaus ikuinen
sen tietää taivaan tähtönen
.
.

Kyyneleet

Ei tiedä mitä aamu tuo
tai alkava päivä suo
kuinka kepeä askel on
vai olenko onneton

niin ilolla ja hymyllä
kuin surulla ja kyynelillä
luojan antamilla tunteilla
aikansa niillä on kaikilla

pysty ei estämään
kyyneltä syntymään

ilosta tai surusta

helmenä se vierähtää
vaan itse et sitä nää

virtaa tunteiden
suolaisten vesien
äärettömien merien
sanoja sydämen

kyynelissä päivän tuulien
myrskyävien tunteiden
niis voima on ihmisen
kuinka ymmärtäisi sen

Sydäntuuli

.
 .

Puhalsi tuuli
ajatukset lämpöiset
sulattaen jään
ikiroudan maan

antoi sydämeen
mielen keväisen
kukkivien niittyjen

taikoi illalle aamun
yölle päivän valon
maattomalle maan
polun jota kulkea

polun sydämeen
tunteen huomiseen
uskon rakkauteen
.
.

Temppeli

 .
.
 

Rakensit temppelisi
punaiseksi maalattujen
seinien sisään

kuunnellen

tuomiopäivänrovastin
saarnaa huomisesta

ristilukin
punoessa seittiä
sydämesi suojaksi

nostit kätesi

alastomien
oksien rukoukseksi

yön pimeydessä
kohtaamatta
päivän valoa

helmenä

kyynelien
vuolaassa virrassa

tuulen laulaessa
viimeisiä sointuja
temppelisi raunioilla

ilman

sydämesi kaipaamaa
lohtua
.
.