Mennyt aika

.

On laiva saapunut satamaan
laiturilla uutta lastia odottaa
pysähtynyt on myös kulkija
tunteiden meressä matkaaja

Siin hetkes tuuli koskettaa
sydämeen muistot tallentaa
punoo helminauhan hopeisen
ilon surun kyynelien

Pian laiva matkaa jatkaa
kohti uutta satamaa
kohdaten niin tyvenet
kuin myrskyisät veet

Vaan jos lastiksi saisi
uskoa, toivoa, rakkautta
niin murheet pienemmät olisi

Koht aika on matkaa jatkaa
nousta tuuleen tunteiden

Nauttia pienistä hetkistä
mitä aika antaa elämässä
ei löydy niitä historiankirjoista
vaan omasta sydämestä

Värien sinfonia

Puit yllesi
mustaa ja purppuraa
värit yön
sävyt aamun

Annoit kesän
taittua syksyksi
vihreän maanlevoksi

Neitokorennon lennoksi
kukkivien lumpeiden
tyvenen lammen kuvaksi

Laulaen laulun
sävelet tyynen illan
kulkien ylitse sillan

Käden piirroin
mustaan ja purppuraan
värien sinfoniaan

Sanoiksi yölle
aamulle sarastavaan
älä herätä
lasta uinuvaa

Hajatelma

 Rakkaus on kuin, 

tandemhyppy tuntemattomaan,

toivoo että varjo aukeaisi

Ruusujen kanteleet

Hetkes mis
tuuli uinahtaa
soi sävelet
kanteleen

Soinnut kielen
sanat sydämen

Kulkien

Ylitse maan
ylitse veen

Kietoen syliin
katseet silmien
hymyt huulien

Hetkes mis
tuuli uinahtaa
soi sävelet
kanteleen

Kulkien

ylitse maan
ylitse veen

Kukkivien niittyjen
tyrskyävien merien

Sitoen seppeleen
ruusujen punaisten
värit - tuoksut
rakkauden

Monologi

Sinä istut
pöydän äärellä
katsellen
ulos ikkunasta

Katseesi kulkee
pihapiirissä

Etsien
rantaan johtavaa
polkua

Laiturille

Meren
tyvenelle pinnalle
spiraalin etääntyessä
aavalle ulapalle

Kaupungin
kapeille kujalle
kellari huoneiston
hämyiseen yksiöön

Katselet
ulos ikkunasta
ohi kiirehtiviä
jalkoja

Matkalla
ei mihinkään

Ohi kiitävän
hetkeen
etääntyvään
spiraaliin

Sinä
ja sinun
ajatuksesi

Faktaa vai fiktiota
ollakko vai eikö olla

Unessa

Veteen piirretty viiva

.
.
Avoimet ovet
suljetut ikkunat
joutsenelle siivet

Pöytä

rakkaudella
katettuna

Taivaalla

häivähdys purppuraa
kasvosi pelikuvana
tyvenellä pinnalla

Sinä

Harmaiden
pilvien
alla

Unessa

veteen
piirretty
viiva

Suojassa siipien

.

Siin hetkes miss kaislat
veteen taipuu


Siin hetkes
nukkuu joutsen
suojas siipien
valkoisten


Siin hetkes miss tuuli
ihoa koskettaa


Siin hetkes
illan hämärtyvän
tunnet äänet
sydämen


Siin hetkes miss kuulet
yölinnun laulavan


Siin hetkes
miss aurinko luo
viime säteitään
ne tähtinä kimmeltää


Siin hetkes miss kaislat
veteen taipuu


Siin hetkes
on aika kaipauksen
sanat äänettömän
rukouksen


Siin hetkes miss olet
suojas siipien valkoisten


Näet joutsen ylös lentävän
tähden kirkkaimman
kuulet yölinnun laulavan
äänet sydämen


Siin hetkes tuulen
siin hetkes illan

Hetkes rukouksen
kädet yhteen liityin
sanat kaipauksen
taipuvien kaislojen

Hipaisuna ohimolla

.

Hipaisuna ohimolla

untuvana kämmellä

Aamuinen kaste

vihreillä lehdillä

Kosketuksena iholla

hetkessä sädehtien

Suudelmana keväälle

Kimallus

Alas vuorilta
ylitse niittyjen
rannalle meren
kulkevat askeleet


Kirkuvat lokit
kallioisella luodolla


Kimallus


Nousevan auringon säteet
tanssi harjoilla aaltojen


Alas vuorilta
ylitse niittyjen
rannalle meren
kulkevat askeleet


Kadoten aaltojen hyväilyyn
siivin valkoisten lokkien


Laskeutuu rannalle hiljaisuus
jäljelle jää tuuli suolainen


Kimallus


Nousevan auringon säteet
tanssi harjoilla aaltojen

Routaisen maan lapsi

Verhona sarastavaan päivään
routaisen maan viimeinen huokaus


Orastava vihreys
lupaus uuden elämän alusta


Sinä kuuntelet lintujen
aamun ensimmäisiä säveliä
hieroen unisia silmiä


Tietäen


Tulee sateen jälkeen pouta
kyynelien jälkeen hymy
ainakin uskot niin

Hymyilet


Sydämen piirtäessä
auringon ensi säteille
päivänkakkaran


Elämän jatkaessa
kiertokulkuaan


Aamusta iltaan
illasta yöhön
syksystä talveen
talvesta kevääseen


kesään


Ja sinä istut
hyttysenä maailmankaudessa
juoden aamukahvia


Sinä


Routaisen maan lapsi


Uneksia
kulkija

Aamuinen kaste

 .

Ajatusten kiertäessä kehää
annat aamuisen kasteen
pyyhkiä surun silmistäsi

Ja sinä kuljet
kuin joki uomassaan
kohti tuntemattomuutta

Äärettömiä meriä
sydämesi äänin

Uskona
Toivona
Rakkautena

Laula laulusi

 .

Lintuseni
nouse siivillesi
vakoisille

Anna tuulen
antaa vapaus
 
Nouse korkeuksiin
äärettömään
taivaan sineen
laula laulusi
ilmoille

Laula laulusi
säveliksi aamuun
sanoiksi päivälle
iltaan hämärtyvään
yön hetkeen hiljaiseen

Anna ihmisille rakkaus
poista sydämistä
viha kateus


Lintuseni
nouse siiville
vakoisille

Anna tuulen
antaa vapaus
laula laulusi
taivaan sineen

Keltainen viiva

.

Keltainen viiva
valkoisella hangella

Kertomus
hädästä ja avusta

Pakkasen nipistellässä

                              korvanipukoita

Kanelipuun oksalla

:
Hän kutsui sinua
saatanan siköiksi
näkemättä sisimpäsi
kauneutta


Kaikuivat sanasi
kuuroille korville
ja sinä rukoilit
anteeksi antoa


Että kyyneleet
antaisivat armon
sammuittaisivat
helvetin tulet


Että nousisit
kolmantena päivänä
kuin feenikslintu
sydämesi tuhkasta


Rakentaen kanelipuun
oksalle pesän
löytäen sanasi
elämän kauneudelle

Hetkeä ennen

......

Perhosen siipien
jäätynyt koskesketus


Lumikiteiden kimaltaessa
valkoisella hangella
valon taittuessa
piteneväksi varjoksi

Hetkeä ennen

Kun laskee
päivä katseensa
sulkien silmät
kulkien iltaan
yön hiljaisuuteen


Sinä ja ajatuksesi


Pakkasen piirtäessä
kuurankukan ikkunaan
kuulet enkelin
astuvan huoneeseen