Kanelipuun oksalla

:
Hän kutsui sinua
saatanan siköiksi
näkemättä sisimpäsi
kauneutta


Kaikuivat sanasi
kuuroille korville
ja sinä rukoilit
anteeksi antoa


Että kyyneleet
antaisivat armon
sammuittaisivat
helvetin tulet


Että nousisit
kolmantena päivänä
kuin feenikslintu
sydämesi tuhkasta


Rakentaen kanelipuun
oksalle pesän
löytäen sanasi
elämän kauneudelle

Hetkeä ennen

......

Perhosen siipien
jäätynyt koskesketus


Lumikiteiden kimaltaessa
valkoisella hangella
valon taittuessa
piteneväksi varjoksi

Hetkeä ennen

Kun laskee
päivä katseensa
sulkien silmät
kulkien iltaan
yön hiljaisuuteen


Sinä ja ajatuksesi


Pakkasen piirtäessä
kuurankukan ikkunaan
kuulet enkelin
astuvan huoneeseen