Ikävä on mun sua

 .

 .

.
Äiti tule pyyhkiin
kun silmät täyttyy kyyneliin

Ikävä on mun sua
kun enkelinä kaselet mua
ota kädestäni kiin
sydämeen sattuu niin

Kosketukses tuulessa tuntea voin
kun katseen tähtiin loin
näin enkelin hymyilevän
siivin valkoisin lentävän

Äiti tule pyyhkiin
kun silmät täyttyy kyyneliin

Hetken unessa luonasi kuljen
maassa tuonpuolen
ylitse vihreiden niittyjen
tyvenien merien

Sulta rakkauden sain
sitä kannan sydämessäin
kunnes jälleen kohdaan

Äiti tule pyyhkiin
kun silmät täyttyy kyyneliin
lapses sua kaipaa niin

Äiti tule pyyhkiin
kun silmät täyttyy kyyneliin

Sulta rakkauden sain
sitä kannan sydämessäin
kunnes jälleen kohdaan
nähdä sut taas saan

Ikävä on mun sua
kun enkelinä kaselet mua
ota kädestäni kiin
sydämeen sattuu niin

Jatkuvuus

Viimeisen kurkiauran lentäessä
piirsi vesikirppu viivan
veden tyvenelle pinnalle
etääntyväksi spiraaliksi
hyvästiksi kesälle

Jätti kesä oven raolleen syksylle
portiksi uudelle elämälle
talven jälkeen tulevalle
kevään vihreyden ajaksi

Kuinka kaunis on tuo hetki
kuinka soikaan hiljaisuus
kuinka piirtyy tuo sydämeen
ajast aikaan hetkeen menneeseen

Siin hetkes syntyy tulevaisuus
ruskan värien punerrus
syksyisen maan kosteus
elämän tuoksu kevääseen

Sinun sanasi

*

Eksyneenä sinä kuljet
meresi rannattomia teitä
tuulena sydämesi ajatuksissa
.

Ei heliseviä sanoja
kirjoitettuja lauseita
tahraiselle paperille

Vain suolainen vesi
merestä kohoavalla
kallioisella alttarilla

 
Kuin kyyneleet maljassa
johon sinun tunteesi on
vuodatettu

.

Ei heliseviä sanoja

kirjoitettuja lauseita

tahraiselle paperille
 

Vain väreilevä meren pinta
sana sinun sanassasi
aaltojen ikuisena liikkeenä

Aamun auringon säteissä
päivän perhon kosketuksessa
valona yön pimedessä

Sinun sanasi
meresi rannattomilla teillä
tuulena sydämesi ajatuksissa

                                                                                   

                                                  Etsien