Kosketus siipien

.


Mä kun silmät aukaisen
nään rannatoman meren
äärettömän taivaan sinisen
tuntemattoman kaukaisen

koskettaa siivet hetken
meren pinnan rikkoen
nousee yksinäinen joutsen
siivet valkoiset aukaisten

ylös korkeuksiin kohoten
kerran ylitse kaartaen
kaukaisuuteen kadoten
hyvästit näin jättäen

kera kääntyvien tuulien
ruskan  sädehtivien värien 
maahan syksyiseen
hiljaa putoavien lehtien 


.