Viimeisen kurkiauran lentäessä
piirsi vesikirppu viivan
veden tyvenelle pinnalle
etääntyväksi spiraaliksi
hyvästiksi kesälle
Jätti kesä oven raolleen syksylle
portiksi uudelle elämälle
talven jälkeen tulevalle
kevään vihreyden ajaksi
Kuinka kaunis on tuo hetki
kuinka soikaan hiljaisuus
kuinka piirtyy tuo sydämeen
ajast aikaan hetkeen menneeseen
Siin hetkes syntyy tulevaisuus
ruskan värien punerrus
syksyisen maan kosteus
elämän tuoksu kevääseen
