Lumikiteiden säteet

 .

On kuin
tähdet olisivat
laskeutuneet
maan pinnalle

Lumikiteiden sädehtiessä
valkoisella hangella

Annat sormesi kulkea
 

Piirtää hänen kuvansa
taivaan sineen

Tunteiden tuulessa

Päivässä
tässä ja nyt
 

Hetkessä
missä sydän sykkii
auringon kultaisssa
säteissä



                   Lumikiteiden sykkeessä

Etäisyys

.


Auringon laskiessa

Kasvaa etäisyys
kahden pisteen välillä


Muuttuu olematon
äärettömäksi

Sanat hiljaisuudeksi


Sinä ymmärrät   

                  On aika sanoa näkemiin
                 

Hominidae

.


Sinä tiesit
olit ihminen
menneisyydestä

Yön unien
aamun kasteen
päivän tuulien
kosketuksissa

Kuiskauksena
katakombin
käytävillä

                         Menneisyyden äänenä

Sydämen poluilla

.


Kun sydämesi
kulkee uusilla
poluilla

Älä sano hyvästi
vaan näkemiin

Jätät silloin
portin raolleen
ystävyydelle
 

Give in

Sinun astuessa
tyhjään huoneeseen

Piirtää pöly
aikajanan
rakkaudelle

Puhuivat tunteet
ilman sanoja

Niin kuin
askeleet
käytävällä

Etääntyen

Ja sinä tiesit
 
                    Oli aika

Siin hetkes

.

Siin liekis
palaa muistot
tunteet ihmisen


Siin kummus
alla havuseppeleen
mis uinuu
askeleet vaieneet


Siin liekis
sykkii sanat
sydämen


Siin hetkes
mis kyynel
kaipuun
vierähtää


Siin syttyy
liekki kynttilän

Siin hetkes
siin hetkes


Kaipaat häntä niin

Hukattu sydän

.

Sulkivat aallot
karikkoisen luodon

Ja sinun
askeleesi kulkivat
yksinäisiä rantoja

Joissa kuiskailivat
kadonneet sydämmet

Etkä sinä tiennyt
mikä olet

Sinun kätesi

 .

Sinun kätesi

hänen

kädessään

Sormet 
ristiin liitetetyt

Aurojen
sulautuessa
yhdeksi

Kiitos
 
                   Rakkaudelle

Harakan askelin

 .

Aamuisen sumun
laskeutuesa
kaupungin ylle

Katselet
harakan askelia
huurteisella katolla

Auringon noustessa
talojen takaa
lämpömittarin
näyttäessä nollaa

Sinä istut
parvekkeella
sytyttäen aamun
kolmannen syöpäpuikon

Puhaltaen savun
leijailemaan ilmaan

Antaen ajatuksesi
kulkea aamussa
harakan askelien
tahdissa

Miettien

Mikä on
kaiken tarkoistus

Rakkauden syksy

                                            


Sinä ihailit aurinkoa
jumaloit sen säteitä


Kultaisin värein
hehkuvia puita
punaisia lehtiä


Syksyisen
kasteen pisaroita


Sitä hetkeä
kun sydän tuntee
ja sielu rakastaa


Ja sinä halusit antaa
rakkautesi hänelle


Kosketuksissa aamun
sarastuksessa päivän
yön hetkeen viimeiseen


Voimaksi elämään
sykkeeksi sydämeen

Kapenevat varjot

Kastehelmet
maatuvilla lehdillä

Kuin

Pisarat ennen
kyyneliä

Kapenevien varjojen
kohdatessa toisensa

Sinä kätket kasvosi

jääden  odottamaan

            Viimeistä lehtisadetta

Äärirajalla

Siinä sinä istut
kuunsirpillä

Katsellen
tähtikartan
äärettömyyteen

Kuullen säälistä

sanoja rakkaudesta

Sydämesi
kulkiessa
äärirajoilla

Sammuvana tähtenä
ikuisuuteen

Hallayö

 .

Kun yö ja aamu
suutelivat toisiaan

Värjäiytyi taivas
syksyn sateenkaaren
väreihin

Ja sinä itkit
krotiilin kyyneleitä

Surmattuasi sormellasi
sädehtivän kuurankukan

Sammuneet tähdet

Sinä kurkoitit
tähtiä taivaalta

Tietämättä

Katselevasi kuvaa
menneisyydestä

Kylmä kosketus

.

Laskeutui 

             punainen 

                            lehti

joen väreilevälle pinnalle

Ja sinä kuuntelit
tuulten kuiskauksia

                  Kylmän kosketuksen
                  kulkiessa iholla

Syksyn 

         piirtäessä 

                          aikajanan 

sanattomien huulien sanoille

Syksynlapsi

~ ~ ~ ~ ~ ~ 
Nostaa tuuli pyörteitä
joen pinnalle

Ja sinä katselet
puiden punertavia
lehtiä

Sinä

Syksynlapsi
paljain jaloin
vesilätäkössä

Laskien iholtasi
sadepisaroiden
kosketuksia

Viimeisen kurkiauran
kadotessa horisonttiin

Annat sydämellesi luvan

              astua ulos
                     menneisyydestä

Suljetut ovet

Tanssivat luurangot

viimeistä tangoa

kaapissa

Etkä sinä

uskaltanut

avata ovea

Peläten

kohtaavasi

totuuden

Kohti tuntemattomuutta

Virtaa joki uomassaan
kohti tuntemattomuutta

niin kuin

sinä
elämän virrassa

Ja sinä rakastat
niitä hetkiä

jolloin

aurinko sädehtii
joen pinnalla

ja voit sanoa
minä olen

Miten runot syntyvät

Kysyit

Miten runot syntyvät

Muodostan
sanoja lauseiksi

Lisään muutaman
pisaran tunteita
hiukan sydäntä
ja ripaus ajatuksia

Nauroit

Sanoit uskovasi
mutta mistä ajatukset

Niinpä
siinä pähkinä purtavaksi

Sanoit

Sanoit
olet rakastunut

Niin olenkin

Rakkauteni
asuu sydämessäni

Sitä vaan on vaikea
monesti antaa
edes itselleen

Tunne

Tunsit

Kuinka tuuli
kosketti ihoasi

Kuinka linnut
lauloivat nimeäsi

Ja sinä hymyilit
kynnelien virrassa

Sateenkaaren
noustessa sydämestä