Lumikiteiden säteet

 .

On kuin
tähdet olisivat
laskeutuneet
maan pinnalle

Lumikiteiden sädehtiessä
valkoisella hangella

Annat sormesi kulkea
 

Piirtää hänen kuvansa
taivaan sineen

Tunteiden tuulessa

Päivässä
tässä ja nyt
 

Hetkessä
missä sydän sykkii
auringon kultaisssa
säteissä



                   Lumikiteiden sykkeessä

Etäisyys

.


Auringon laskiessa

Kasvaa etäisyys
kahden pisteen välillä


Muuttuu olematon
äärettömäksi

Sanat hiljaisuudeksi


Sinä ymmärrät   

                  On aika sanoa näkemiin
                 

Hominidae

.


Sinä tiesit
olit ihminen
menneisyydestä

Yön unien
aamun kasteen
päivän tuulien
kosketuksissa

Kuiskauksena
katakombin
käytävillä

                         Menneisyyden äänenä

Sydämen poluilla

.


Kun sydämesi
kulkee uusilla
poluilla

Älä sano hyvästi
vaan näkemiin

Jätät silloin
portin raolleen
ystävyydelle
 

Give in

Sinun astuessa
tyhjään huoneeseen

Piirtää pöly
aikajanan
rakkaudelle

Puhuivat tunteet
ilman sanoja

Niin kuin
askeleet
käytävällä

Etääntyen

Ja sinä tiesit
 
                    Oli aika

Siin hetkes

.

Siin liekis
palaa muistot
tunteet ihmisen


Siin kummus
alla havuseppeleen
mis uinuu
askeleet vaieneet


Siin liekis
sykkii sanat
sydämen


Siin hetkes
mis kyynel
kaipuun
vierähtää


Siin syttyy
liekki kynttilän

Siin hetkes
siin hetkes


Kaipaat häntä niin

Hukattu sydän

.

Sulkivat aallot
karikkoisen luodon

Ja sinun
askeleesi kulkivat
yksinäisiä rantoja

Joissa kuiskailivat
kadonneet sydämmet

Etkä sinä tiennyt
mikä olet