Untuva

 .


Vaahtoava meri
ja sinä

rannalla

Kuulet
lokkien kirkuvan
kallioisella luodolla

Ympäröit valkoisen
untuva höyhenen
sydämellä

Antaen ajatuksesi
nousta tuuleen

korkeuksiin
.

.>

Kurkien saapuessa

.
.

Lyhentyvät varjot
auringon säteiden
leikkiessä hippaa
lumikiteiden sykkeessä

Kylmän viiman
puhaltaessa pohjoisesta
sinä etsit suojaa
talon seinustasta

Katsot alastomien
oksien rukousta
sinisen taivaan
äärettömyyteen

Marmoripyörän
kulkiessa kohti kevättä
ja sinä odotat
kurkien saapuvan

Tietäen

Kurkien laskeutuessa
piirtää sydämesi
talven viimeisen kuvan
kuurankukan kyyneliin>