Sinun hymysi

.

. 

Tänään 

alastomien oksien rukous
sadepisaroiden kyyneleet 

huomenna

kuurankukkien säteet
lumikiteiden valkeus

tulevaisuudessa

kevään vihreys
kukkivat niityt 

kaiken tämän yhdistää 

Sinun hymysi
sydämesi lämpö 

                           Rakkaus 

Sanoja paperilla

.
.

Mustaan kansioon
punaisia ajatuksia

niin juuri
                ajatuksia

vaikka sinä
kyseenalaistat
mistä ajatukseni

kun ei ole
millä ajatella

kirjoitan ajattomat
ajatukseni sydämellä

mustaan kansioon
valkoiseen paperiin
punaisella musteella

ympäröin sanani
sydämellä

niin juuri
                sydämellä

Isälle

.
.
Yhdeksän hymyä
neljäkymmentä ja seitsemän
kyyneltä

ja niissä
jokaisessa kyyneleessä
loistaa yhdeksän hymyä

luona vihreän kummun
hiljaiset on ajatukset
ja liekissä kynttilän
tunteet sydämen

kiitollisuus
kaipaus
rakkaus

Isälle

Kilpi ja peitsi

 .
.

Vuolas on virta
siinä kohdassa

missä vihreä niitty
erkanee mustaksi maaksi
ohi virtaava joki
kahdeksi joeksi

siinä paikassa

missä tiesit syntyneesi
vuodatit ensi kyyneleesi
kulkemattoman tien päässä
tutkimattoman taipaleen edessä

kunnes ymmärrsit

Yhtyy joet yhdeksi
solisevasta purosta
vuolaasta virrasta
rannattamaksi mereksi

missä meri
ja taivas
ovat yhtä
 
Kun

kilpi ja peitsi
ovat sydämesi
tunteiden suojana

on  rakkaus
kuin syntymämätön 
lapsi kohdussasi

Autiot kadut

 .

 .


Kaupungin valot
autiot kadut

mittaamaton
määrä askelia
sanomaton
määrä ajatuksia

sade ropisee
peltikatolla
piirtäen ympyröitä
joen pinnalle

etääntyen

niin kuin
sinäkin

yksinäinen hämähäkki
seittiä punoen

Tunteista jaloin

.
.
 
Yksinäinen vaahteran lehti
syksyn väreissä loisti
ilta auringossa kimalteli
alastomilla oksilla keimaili

Odotti kosketusta tuulen
niin ainakin luulen
lähtöä matkaan viimeiselle
maan hiipuvaan vihreydelle

Saapui yö
saapui aamu
tuli hetki eron
viimeisen lennon

Siin hetkes
syntyy tulevaisuus
mis alkaa
päivä uus

Sylissä äiti maan
saa lehti uinahtaa
värit syksyn toistaa
uuden elämän aloittaa

Ikuinen on
kiertokulku tuo
jonka Luoja meille suo

Syksystä talveen
talvesta kevääseen
keväästä kesään

Haikea on hetkistä luovuttaa
kun sydän aikaa rakastaa
vaan kaikella on aikansa

Siks katseen luon tulevaisuuteen
muistot tallennan sydämeen
syksynlapsi paljain jaloin
vaan rakkaus on tunteista jaloin

Odotus

.

. 

Syksyn lehdet
rakkauden väriset

ja sinä odotit
lehtisadetta

auringon säteen
koskettaessa 
rintaasi

sitä

    vasemman puoleista

Salatut sanat

.
.

Marmoripyörän uurteissa
salatut sanat

ajatukset

pukeutuneena viittaan
tummaan ja vaaleaan

yön taipuessa aamuun
sinä tiedät
hiljaisuudellakin
on äänensä

niin kuin

soliseva puro
tuulessa
väreilevä vesi

sädehtivä kyynel
elämän pisara

käsi sinun kädessäsi

Untuva

 .


Vaahtoava meri
ja sinä

rannalla

Kuulet
lokkien kirkuvan
kallioisella luodolla

Ympäröit valkoisen
untuva höyhenen
sydämellä

Antaen ajatuksesi
nousta tuuleen

korkeuksiin
.

.>

Kurkien saapuessa

.
.

Lyhentyvät varjot
auringon säteiden
leikkiessä hippaa
lumikiteiden sykkeessä

Kylmän viiman
puhaltaessa pohjoisesta
sinä etsit suojaa
talon seinustasta

Katsot alastomien
oksien rukousta
sinisen taivaan
äärettömyyteen

Marmoripyörän
kulkiessa kohti kevättä
ja sinä odotat
kurkien saapuvan

Tietäen

Kurkien laskeutuessa
piirtää sydämesi
talven viimeisen kuvan
kuurankukan kyyneliin>

Jos osaisin

 .
.

 Jos osaisin
kauneimman
runon kirjoittaisin

Kuurankukan
hennoille lehdille
jääkorennon siiville

Siniselle taivaalle
auringon säteille
illan hämäryyteen
yön piemeyteen

Jos osaisin
sanani runoksi
pukisin

Sinulle
hänelle
ystävälle
rakkaalle 

Kulkee aika
ja niin paljon
sanomatta jää

Kerro mitä
sydämesi tuntee

Sano

Kuinka paljon
häntä rakastat

Kerro se tänään
huomenna
voi olla myöhäistä