Rakkaudella sinulle

 .
 .
 .
Putoaa kirjaimia
pölynä arkistosta

lattialle sanoiksi

Muodostaen lauseta
riimejä runoksi

tästä päivästä

Uskoksi toivoksi
huomiselle

rakkaudella sinulle

 .
 .
 .

Ystävyys

 .

Laskee päivä meren taa
on aika hetkeks seisahtaa
katsoa pintaa tyvenen veden
nähdä muistot menneisyyden

Tuntea iholla kosketus tuulen
sydämessä tunne kiitollisuuden
hetkistä joita päivät tuoneet on
tallentaneet muistojen kansioon

Ilolla ja surulla
jaetuilla tunteilla

niinkuin

kyynelillä ja naurulla
aikansa on kaikilla

Yhdessä kun tuntemme jaamme
niin sydämimme joulun teemme
lahjan annamme toisillemme

Uskon tunteisiimme

Ihmiseen

Syliini suljin

 .

 .
Jos olisi sanat tallessa
riimien teko hallussa

kirjoittaisin

kuinka haaveissani kuljin
ajatukset syliini suljin

kosketusin
hyväilyin
suudelmin

punasien huulien
rakkauden tuulien
alla tähti taivaan
syksyisen lehtisateen

kuinka tunteet kulkee
silmät sulkee
äänet hiljaisuuden

sydäntäni kuunnellen
ajatukset sulkien

Hetki

 .
.
.
En tunne mä linnun laulua
mut ihaillen sitä kuuntelen
varhaisen aamun hetkessä
päivän ensi kosketuksessa

Mis aamu luopuu verhostaan
maiseman usvan alta paljastaa
niin tyven on aamu tuo
niin tyyni on pinta lammen

En tunne mä lintua tuota
mut ihaillen sitä katselen
pintaa tyvenen veen
auringon ensi säteitä

Mis syksy jo olkaan koskettaa
väreillään vihreyttä valloittaa
luo pohjaa tulevaan
elämää uutta rakentaa

Tuntematon on lintu tuo
joka soinnut ilmoille luo
ne sydämeeni tallenan
voimaksi aikaan alkavaan

Rakkauden kasvot

Rakkauden kasvot
tyrskyävän meren
karikkoisella luodolla

tuulen laulaessa
sointuja sydämelle

aavan meren
suolaisina pisaroina
äärettömän ulapan
kyynelinä


Onko tunteiden aika
elää vai kuolla
kääntää kasvonsa
tuulelle

nousta meren
tyrskyäviltä aalloilta

kuin

feeniks tuhkasta
tuntemattoman
taivaan sineen


Vai odottaa
tuulien laantuvan

syntyäkseen uudelleen
tunteiden peilikuvaksi
tyvenelle pinnalle

rakkauden kasvoiksi
karikkoiselle luodolle

Kuiskaus joelle

.

Punainen ruusu
valkoisella pinalla
ja sinä kätket surusi
hymyksi kasvoillesi

päivän ensi
kosketukseksi
lumikiteiden säteiksi

voimaksi
sarastavaan päivään
kuiskaukseksi
virtaavalle joelle