-
Sumuisen aamun kosketuksia
pinininä pisaroina iholla
etääntyvinä askelina polulla
tuulen nostaessa pyörteitä
sarastavan päivän tunteita
aistien valtakunnasta
tunteiden kuiskauksena
.
torstai 22. lokakuuta 2015
Hetki elämästä
.
Harakan tanssiessa ripaskaa nurmikolla
jättää katolla huurre hyvästit aamulle
muodostaen vesipisarota räystään reunalle
auringossa sädehtiviä kyyneliä
onnen timantteja alkavalle päivälle
Harakan tanssiessa ripaskaa nurmikolla
jättää katolla huurre hyvästit aamulle
muodostaen vesipisarota räystään reunalle
auringossa sädehtiviä kyyneliä
onnen timantteja alkavalle päivälle
on maanantai ja aamu lokakuun
päivämääräksi kirjoitetaan yhdeksäntoista
katselen tuota kauneutta parvekkeelta
räystäältä putoavia vesi pisaroita
tyynenä virtaavan joen pintaa
syksyisten värien loistetta
putoavien lehtien kosketuksia
uuden elämän orastavaa alkua
maatuvan maan tuoksua
jotain mystistä taikaa
pakko on tuohon hetkeen tarttua
muutama sana siitä kirjoittaa
kertoa mitä sisimmässään tuntee
tallentaa tuo pieni hetki elämästä
kirjoittaa sanat tästä päivästä
-
päivämääräksi kirjoitetaan yhdeksäntoista
katselen tuota kauneutta parvekkeelta
räystäältä putoavia vesi pisaroita
tyynenä virtaavan joen pintaa
syksyisten värien loistetta
putoavien lehtien kosketuksia
uuden elämän orastavaa alkua
maatuvan maan tuoksua
jotain mystistä taikaa
pakko on tuohon hetkeen tarttua
muutama sana siitä kirjoittaa
kertoa mitä sisimmässään tuntee
tallentaa tuo pieni hetki elämästä
kirjoittaa sanat tästä päivästä
-
perjantai 16. lokakuuta 2015
Kosketus siipien
.
Mä kun silmät aukaisen
nään rannatoman meren
äärettömän taivaan sinisen
tuntemattoman kaukaisen
koskettaa siivet hetken
meren pinnan rikkoen
nousee yksinäinen joutsen
siivet valkoiset aukaisten
ylös korkeuksiin kohoten
kerran ylitse kaartaen
kaukaisuuteen kadoten
hyvästit näin jättäen
kera kääntyvien tuulien
ruskan sädehtivien värien
maahan syksyiseen
hiljaa putoavien lehtien
.
Mä kun silmät aukaisen
nään rannatoman meren
äärettömän taivaan sinisen
tuntemattoman kaukaisen
koskettaa siivet hetken
meren pinnan rikkoen
nousee yksinäinen joutsen
siivet valkoiset aukaisten
ylös korkeuksiin kohoten
kerran ylitse kaartaen
kaukaisuuteen kadoten
hyvästit näin jättäen
kera kääntyvien tuulien
ruskan sädehtivien värien
maahan syksyiseen
hiljaa putoavien lehtien
.
Tilaa:
Kommentit (Atom)