Loiste tähtien

 .
.

Silloin kun on synkkää ja pimeää
olet mulle majakkana yössä
näen sinut tähtenä kimmeltävänä
siinä seitsemän tähden vieressä
tunteena sykkeenä sydämessä

on yksinäisyys ja hiljaisuus
yllä musta taivas ja avaruus
kylmyys alla jalkojen hohtaa
vaan tähteni lämpöä loistaa
sydämeen uskoa antaa

Vaikka olisin matkalla helvettiin
pidät mua tiukasti kädestä kiin
annat hymyn kosketuksen
pienen sykkeen tähtösen
rakkaustuulen kuiskauksen

polttaa maa roudan alla
kukkii kuurankukka ikkunalla
vaeltaa yksinäinen sielu täällä
sinä tähtenä oppaana ylhäällä
kun on synkkää ja pimeää

En tarjoa mä maata en mammonaa
en ikkunan hentoa kuurankukkaa
vain pienen sydämen joka kaipaa
sen mä tahdon sinulle ojentaa
tähdelle joka taivaalla loistaa

tuulen lailla aika yössä kulkee
sen vain sydämessään tuntee
niin pieni on hetki ihmisen
vaan säilyy kaipaus ikuinen
sen tietää taivaan tähtönen
.
.

Kyyneleet

Ei tiedä mitä aamu tuo
tai alkava päivä suo
kuinka kepeä askel on
vai olenko onneton

niin ilolla ja hymyllä
kuin surulla ja kyynelillä
luojan antamilla tunteilla
aikansa niillä on kaikilla

pysty ei estämään
kyyneltä syntymään

ilosta tai surusta

helmenä se vierähtää
vaan itse et sitä nää

virtaa tunteiden
suolaisten vesien
äärettömien merien
sanoja sydämen

kyynelissä päivän tuulien
myrskyävien tunteiden
niis voima on ihmisen
kuinka ymmärtäisi sen

Sydäntuuli

.
 .

Puhalsi tuuli
ajatukset lämpöiset
sulattaen jään
ikiroudan maan

antoi sydämeen
mielen keväisen
kukkivien niittyjen

taikoi illalle aamun
yölle päivän valon
maattomalle maan
polun jota kulkea

polun sydämeen
tunteen huomiseen
uskon rakkauteen
.
.

Temppeli

 .
.
 

Rakensit temppelisi
punaiseksi maalattujen
seinien sisään

kuunnellen

tuomiopäivänrovastin
saarnaa huomisesta

ristilukin
punoessa seittiä
sydämesi suojaksi

nostit kätesi

alastomien
oksien rukoukseksi

yön pimeydessä
kohtaamatta
päivän valoa

helmenä

kyynelien
vuolaassa virrassa

tuulen laulaessa
viimeisiä sointuja
temppelisi raunioilla

ilman

sydämesi kaipaamaa
lohtua
.
.