.
.
Rakensit temppelisi
punaiseksi maalattujen
seinien sisään
kuunnellen
tuomiopäivänrovastin
saarnaa huomisesta
ristilukin
punoessa seittiä
sydämesi suojaksi
nostit kätesi
alastomien
oksien rukoukseksi
yön pimeydessä
kohtaamatta
päivän valoa
helmenä
kyynelien
vuolaassa virrassa
tuulen laulaessa
viimeisiä sointuja
temppelisi raunioilla
ilman
sydämesi kaipaamaa
lohtua
.
.
Säväyttävä runo, piti lukea monta kertaa ja aina se säväytti. Tässä on ladattuna paljon sanoihin!
VastaaPoistaTaitaa tuo lumeton talvi ja pimeys vaikuttaa kirjoittamiseen, antaa jotain kätkettyä voimaa sanoihin .....
Poista