.
.
Yksinäinen vaahteran lehti
syksyn väreissä loisti
ilta auringossa kimalteli
alastomilla oksilla keimaili
Odotti kosketusta tuulen
niin ainakin luulen
lähtöä matkaan viimeiselle
maan hiipuvaan vihreydelle
Saapui yö
saapui aamu
tuli hetki eron
viimeisen lennon
Siin hetkes
syntyy tulevaisuus
mis alkaa
päivä uus
Sylissä äiti maan
saa lehti uinahtaa
värit syksyn toistaa
uuden elämän aloittaa
Ikuinen on
kiertokulku tuo
jonka Luoja meille suo
Syksystä talveen
talvesta kevääseen
keväästä kesään
Haikea on hetkistä luovuttaa
kun sydän aikaa rakastaa
vaan kaikella on aikansa
Siks katseen luon tulevaisuuteen
muistot tallennan sydämeen
syksynlapsi paljain jaloin
vaan rakkaus on tunteista jaloin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti