lauantai 5. toukokuuta 2012

Routaisen maan lapsi




Verhona sarastavaan päivään
routaisen maan viimeinen huokaus


Orastava vihreys
lupaus uuden elämän alusta


Sinä kuuntelet lintujen
aamun ensimmäisiä säveliä
hieroen unisia silmiä


Tietäen


Tulee sateen jälkeen pouta
kyynelien jälkeen hymy
ainakin uskot niin

Hymyilet


Sydämen piirtäessä
auringon ensi säteille
päivänkakkaran


Elämän jatkaessa
kiertokulkuaan


Aamusta iltaan
illasta yöhön
syksystä talveen
talvesta kevääseen


kesään


Ja sinä istut
hyttysenä maailmankaudessa
juoden aamukahvia


Sinä


Routaisen maan lapsi


Uneksia
kulkija

1 kommentti:

  1. Oli ilo lukea näin monipuolisesti polveileva runo. Ja tuo mielikuva hyttysestä sopii niin hyvin tämän runon tunnelmaa.Sellaisia me ollaan, pikkusia, inistäänkin välillä. Runosi toi monia mielikuvia.Runossasi on myös toivon sävel. Elämä voi olla kovaa, mutta huonoina hetkinä toivo paremmasta on se kannustava voima. Elämän kiertokulku runosi pohjana, antaa sille syvyyden.HYVÄ! T.Ritva

    VastaaPoista