lauantai 5. toukokuuta 2012
Routaisen maan lapsi
Verhona sarastavaan päivään
routaisen maan viimeinen huokaus
Orastava vihreys
lupaus uuden elämän alusta
Sinä kuuntelet lintujen
aamun ensimmäisiä säveliä
hieroen unisia silmiä
Tietäen
Tulee sateen jälkeen pouta
kyynelien jälkeen hymy
ainakin uskot niin
Hymyilet
Sydämen piirtäessä
auringon ensi säteille
päivänkakkaran
Elämän jatkaessa
kiertokulkuaan
Aamusta iltaan
illasta yöhön
syksystä talveen
talvesta kevääseen
kesään
Ja sinä istut
hyttysenä maailmankaudessa
juoden aamukahvia
Sinä
Routaisen maan lapsi
Uneksia
kulkija
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Oli ilo lukea näin monipuolisesti polveileva runo. Ja tuo mielikuva hyttysestä sopii niin hyvin tämän runon tunnelmaa.Sellaisia me ollaan, pikkusia, inistäänkin välillä. Runosi toi monia mielikuvia.Runossasi on myös toivon sävel. Elämä voi olla kovaa, mutta huonoina hetkinä toivo paremmasta on se kannustava voima. Elämän kiertokulku runosi pohjana, antaa sille syvyyden.HYVÄ! T.Ritva
VastaaPoista