torstai 20. lokakuuta 2011

Jatkuvuus

 
 
Viimeisen kurkiauran lentäessä
piirsi vesikirppu viivan
veden tyvenelle pinnalle
etääntyväksi spiraaliksi
hyvästiksi kesälle

Jätti kesä oven raolleen syksylle
portiksi uudelle elämälle
talven jälkeen tulevalle
kevään vihreyden ajaksi

Kuinka kaunis on tuo hetki
kuinka soikaan hiljaisuus
kuinka piirtyy tuo sydämeen
ajast aikaan hetkeen menneeseen

Siin hetkes syntyy tulevaisuus
ruskan värien punerrus
syksyisen maan kosteus
elämän tuoksu kevääseen

3 kommenttia:

  1. Haikeutta ja Toivoa samassa paketissa.
    Lohdullisen Upea.

    :)
    niiu

    VastaaPoista
  2. Hyvästit kesälle, tervetulotoivotus syksylle, lupaus uudesta keväästä, soi lohdullisena runossasi ja vesikirppu on niin ihana yksityiskohta, mutta hyvin tärkeä, että tulee hyvä mieli kun runoasi lukee. Haikeus ja hiljainen sydämen ilo ovat yhtenä tunnekimppuna runossasi. Kuvaat vuodeaikojen kiertokulkua taitavasti ja tunteellisesti.Myös rauhallisuutta huokuu tämä loistava runosi. T.Ritva

    VastaaPoista
  3. kaunis on se hetki...aina kun saa palata runojesi pariin.kiitos.Riitta

    VastaaPoista