maanantai 25. lokakuuta 2010

Rakkauden syksy

                                            


Sinä ihailit aurinkoa
jumaloit sen säteitä


Kultaisin värein
hehkuvia puita
punaisia lehtiä


Syksyisen
kasteen pisaroita


Sitä hetkeä
kun sydän tuntee
ja sielu rakastaa


Ja sinä halusit antaa
rakkautesi hänelle


Kosketuksissa aamun
sarastuksessa päivän
yön hetkeen viimeiseen


Voimaksi elämään
sykkeeksi sydämeen
Lähettänyt klo

4 kommenttia:

  1. Anonyymi25. lokakuuta 2010 klo 10.52

    Tämä on tosi kaunis syksyinen rakkausruno! :) Tämä toi mieleeni paljon asioita, ihan kuin mieleni kuvia. Jotenkin runostasi tuli hyvä tunne.Osaat ottaa luonnon niin kauniisti mukaan runoihisi ja yhdistää sen tunteisiin, mm. rakkauteen. Runosi nimi viittasi johonkin surulliseen jotenkin, mutta toisaalta syksyllä värit on iloisia kunnes puut heittävät lehtensä. Eli pettymystäkö vai ei, jäin miettimään. HYVÄ!
    T.Ritva

    VastaaPoista
  2. Riitta P.25. lokakuuta 2010 klo 11.03

    Hurmaavia syksyn värejä, tunnelmia ja tunteita. Noin kirjoittaa vain sellainen joka osaa nähdä syksyn kauneuden positiivisella mielellä.
    Pidän tästä.

    VastaaPoista
  3. niiu25. lokakuuta 2010 klo 11.22

    Rakkaus Sykkii voimakkaana runossasi.

    niiu

    VastaaPoista
  4. Anonyymi25. lokakuuta 2010 klo 13.25

    Lämmintä syksyn ja rakkauden kuvausta :)

    VastaaPoista

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)