keskiviikko 27. lokakuuta 2010

Harakan askelin

 .


Aamuisen sumun
laskeutuesa
kaupungin ylle

Katselet
harakan askelia
huurteisella katolla

Auringon noustessa
talojen takaa
lämpömittarin
näyttäessä nollaa

Sinä istut
parvekkeella
sytyttäen aamun
kolmannen syöpäpuikon

Puhaltaen savun
leijailemaan ilmaan

Antaen ajatuksesi
kulkea aamussa
harakan askelien
tahdissa

Miettien

Mikä on
kaiken tarkoistus

1 kommentti:

  1. Kun pysähtyy seuraamaan jotakin luonnossa tapahtuvaa, mieli tavallaan lepää, rentoutuu ja samalla ajatus alkaa juosta, etsiä suuntaa. Hienosti loit todellakin aidon tunnelman! Sen ikuisen kysymyksen kysyt runossasi. Hyvä! Meillä harakat astelee tuossa takapihalla aika usein ja niitä seuraan....tiedän tunteen.
    P.P-T. :)

    VastaaPoista