.
Kun yö ja aamu
suutelivat toisiaan
Värjäiytyi taivas
syksyn sateenkaaren
väreihin
Ja sinä itkit
krotiilin kyyneleitä
Surmattuasi sormellasi
sädehtivän kuurankukan
suutelivat toisiaan
Värjäiytyi taivas
syksyn sateenkaaren
väreihin
Ja sinä itkit
krotiilin kyyneleitä
Surmattuasi sormellasi
sädehtivän kuurankukan
Tämäpä on koskettava, vahvaa tunnetta ja tekstiä! Tästä tulee mieleeni kun joku loukkaa pahasti toista ja mitä siitä seuraa ja miten pienellä teolla tai sanalla , aivan kuin sormen liikkeellä, voi surmata, särkeä, jonkun sydämen.Tämä oli taas tämä mun vaikutelma tästä UPEASTA runostasi.
VastaaPoistaT.Ritva
Tykkäsin taas :) hyvvää...
VastaaPoistariitta
Upea puhutteleva runo!
VastaaPoista