perjantai 6. elokuuta 2010

Tunne


Tunsit

Kuinka tuuli
kosketti ihoasi

Kuinka linnut
lauloivat nimeäsi

Ja sinä hymyilit
kynnelien virrassa

Sateenkaaren
noustessa sydämestä
Lähettänyt klo

1 kommentti:

  1. runoilija merenaalto6. elokuuta 2010 klo 14.21

    Itkeä hymyn läpi, se on puhdistavaa! Silloin se sateenkaari sieltä nousee....ja loistaa kauniina. Jotenkin kaikki ihmisen tunteet hyväksyvä, lohdullinen runo!

    VastaaPoista

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)